Vauhtia ja ei niinkään vaarallisia tilanteita
Nyt on jo huhtikuun alku. Mihin hävisi tammikuu? Helmikuu? Ja maaliskuu? Johonkin lumen ja jään ja liukkauden välimaastoon. Nukkumattomiin öihin. Päiväuniin. Ja auringonlaskuihin. Vauhdikkaisiin päiviin. Tänään tekemättömien töiden lista on kohtalainen, mutta hyvin jäsennelty ja aikataulutettu. Hankehommissa menee osa viikosta ja loput oman yrityksen kautta tehtävissä duuneissa. Oon oppinut pitämään vapaata. Sulkemaan somen. Laittamaan luurin äänettömälle. Opetellut keskittymistä vain yhteen asiaan kerrallaan. Nimenomaan opetellut, koska nytkin tuossa vieressä pyörii YLE Arenasta Aikuiset -sarja. Joka on ihan todella hyvä. Vahva suositus siis sille. Maaliskuussa vietin aikaa Lapissa Erjan luona ja tutustuin aivan hurmaavaan Myrsky-Petteriin. Hän on poro. Valkoinen poro. Ihana muumikuonoinen poro, joka oppi hyvin nopeasti pitämään porkkanasta ja söi hyvin kauniisti kädestä. Vei porkkanat ja sydämen. Ajaessa pohjoisen reissua oli aikaa ajatella - kaikkea mahdollista. Eikä tarvinnut ke