Sieluun sattuu
Kevät ja alkanut todella lämmin kesä ovat olleet kaikin puolin hyviä. Iltatorit alkaneet vauhdikkaasti ja turvallisesti. Toivotaan et jatkuu samalla tavalla. Hevisaurusta odotellen - kesän viimeiseen Iltatoriin saakka. Paikka eturivistä on jo kuulemma varattu. Mut ei sieluun satu Iltatorien sujuminen, vaan Ukrainan tilanne. Sota. Omasta kodista pakoon lähteminen, tietämättä onko paluuta koskaan. Kaiken jättäminen. Täysin uuteen maahan päätyminen. Ilman kielitaitoa, ilman yhteisiä kirjaimia, ilman mitään. Tää sieluun sattuminen konkretisoitui tossa viikolla, kun kirjoitin yrittäjille tiedotetta. Salossa olevat ukrainalaiset haluavat tehdä töitä. Mitä työtä tahansa, kunhan pääsevät töihin ja saavat arkirytmin pyörimään. Sotaa pakoon lähteneillä on ihan hurjan paljon osaamista ja ammattitaitoa. Kaikkea ei tietenkään Suomessa pysty suoraan hyödyntämään, koska lainsäädäntö ja lupa-asiat esimerkiksi terveydenhuollossa ovat erilaisia. Mutta halu tehdä töitä ratkaisee. Ja siksi työtä on