Miten mun pää kestää?
”Miten sun pää kestää tollasta työtä?” ”Kaikki meidän sekoilut Ja kaikki nää vuodet” Näihin kysymyksiin olen saanut viime viikkoina vastata monta monta kertaa. Vastaus on lähinnä ollut et ”mä en mieti duunijuttuja kotona enkä oo valvonut kuin kaks yötä 25 vuoden aikana duunien takia ja silloin on jo joku ollu kuollu ja sekin valvominen on menny sillai hukkaan.” Vastaus siihen et miten pää kestää on varmaan siinä, et mulla on ympärillä hyviä ihmisiä, joiden kanssa on voinut puhua. Samaa työtä tekeviä tai sidosryhmien ihmisiä, jotka nyt vaan tajuaa nää jutut paremmin kuin kukaan työnohjaaja tai muu ammattilainen. Oon käynyt työnohjauksessa ehkä kolme kertaa. Kaksi pakotettuna ja yhden kerran tavallaan velvollisuudentunnosta. Annettavaa ei ole koskaan ollut puolin eikä toisin. Eikä tule koskaan olemaan. Mun tapa purkaa duunijutut on luurit päähän ja lenkille. Yksin. Luureista tulee milloin mitäkin. Fiiliksen mukaan. Harrastan muutenkin yksin kulkemista esimerkiksi reissuilla ja tapa