”On mulla ikävä aina välillä”
Olin eilen kävelemässä hautuumaalla. Tapaamassa vanhoja tuttuja. Tekee hyvää aina välillä muistella ihmisiä, joita ei enää ole. Kohtaloita - hyviä ja huonoja juttuja mitä kenenkin kanssa aikanaan sattui ja tapahtui. Enemmän on hyviä muistoja, kuin huonoja. Tossa on mun autokoulun opettaja, se jonka kanssa olin inssissä ja sit siinä toisessa osassa "arvioiva ajo", vai mikä se oli. Vieressä kundi, joka ei saanutkaan tarpeeksi ajoissa apua eikä sit jaksanut enää. Huusin ja taistelin sen kundin puolesta et se pääsisi hoitoon, mut olin vaan hankala työntekijä ja muuta sen sellaista. Ei kuulemma kuulunut mulle. Olen erimieltä edelleen. Kyllä kuului. Tossa on toimen, joka ei jaksanut. Tyttö. Tuo sairastui vakavasti ja sen vanhemmat teki kovimman päätöksen ikinä - irrotetaan ne laitteet. Muistan ne aurinkolasit arkun päällä aina. Ja auringonkukat. Tossa vaiheessa, kun tuo nuori sai puukosta - sivullisena ja täysin turhaan, olin ollut töissä kuukauden ja seitsemän päivää. ...