Lokakuu - ja se ei näy päälle vai näkyykö?
Kaksi päivää soinut päässä ”on lokakuu ja minusta näkee sen” (Juice Leskinen / Syksyn sävel), muita biisejä toki välillä. Ihme jukeboksi taas korvien välissä. Saako sen jostain suljettua? Jotenkin levotonta aikaa. Levoton olo. Kokoajan. Kesä on ohitse. Iltatorit, hellepäivät, torstaiaamuinen tiedotteiden kirjoittaminen, järjestely, rytmi, ihmiset ja Syysmarkkinatkin oli ja meni. Tivoli on pakannut laitteensa ja poistunut kyliltä. Täällä se on varma syksyn merkki ja syksy kuulemma alkaa tässä ja nyt. Tekemisen puutetta ei ole, vaikka kaikki kesäjuttut ovat ohitse. Jotenkin tuntuu siltikin vaan todella levottomalta. Pitäisi mennä - jonnekin. Liikkua, vaihtaa paikkaa, tehdä kokoajan jotain. Keskittymiseen on keskityttävä. Ei saa oikein mistään kiinni. Mikään ei tunnu miltään ja välillä kaikki tunteet vyöryy yli ja läpi. Hyvät ja huonot. Syksy on kuitenkin ollut hyvä. Kesäloma Lapissa teki todella hyvää. Ihmisiä, kuonoja, tassuja ja turpia. Napapiirin Sankarit 4 tuli nähtyä ennakkonäytö