Sieluun sattuu

Kevät ja alkanut todella lämmin kesä ovat olleet kaikin puolin hyviä. Iltatorit alkaneet vauhdikkaasti ja turvallisesti. Toivotaan et jatkuu samalla tavalla. Hevisaurusta odotellen - kesän viimeiseen Iltatoriin saakka. Paikka eturivistä on jo kuulemma varattu. 

 

Mut ei sieluun satu Iltatorien sujuminen, vaan Ukrainan tilanne. Sota. Omasta kodista pakoon lähteminen, tietämättä onko paluuta koskaan. Kaiken jättäminen. Täysin uuteen maahan päätyminen. Ilman kielitaitoa, ilman yhteisiä kirjaimia, ilman mitään. 

 

Tää sieluun sattuminen konkretisoitui tossa viikolla, kun kirjoitin yrittäjille tiedotetta. Salossa olevat ukrainalaiset haluavat tehdä töitä. Mitä työtä tahansa, kunhan pääsevät töihin ja saavat arkirytmin pyörimään. Sotaa pakoon lähteneillä on ihan hurjan paljon osaamista ja ammattitaitoa. Kaikkea ei tietenkään Suomessa pysty suoraan hyödyntämään, koska lainsäädäntö ja lupa-asiat esimerkiksi terveydenhuollossa ovat erilaisia. Mutta halu tehdä töitä ratkaisee. Ja siksi työtä on tarjottava. Kaiken lisäksi samaan aikaan on pulaa työvoimasta. 

 

Sieluun ei satu siksi, että ihmiset haluavat tehdä töitä, vaan se mistä tilanteesta ja miksi he ovat joutuneet pakenemaan. Sieluun sattuu sota. 

 

Lisää sattumista aiheutti vastaanottokeskuksesta tullut soitto, jossa pyydettiin lapsille, ihan tosi pienille lapsille, kahluualtaita ja aikuisille fillareita. Pääsisivät pienet plutaamaan turvallisesti vedessä ja ihmiset liikkumaan, vaikka työpaikalle, kun on fillari alla. 

 

Altaat ja vähän muuta veteen sopivia leluja hankittu ja toimitettu. Ja tietysti saippuakuplajuttuja. Ne on ihania, rauhoittavia ja sopivat kaikenikäisille. Myös aikuisille. Koska sä olet viimeksi puhaltanut saippuakuplia? Tai juossut semmoisen kuplajutun kanssa, josta tulee super isoja kuplia? Fillarit menevät perille viikolla eri toimittajan toimesta. 

 

Mun mielestä meidän jokaisen pitää auttaa toisia ihmisiä silloin kun siihen on mahdollisuus. Vaikka saippuakuplien verran. 

 

Olen myös täysin vakuuttunut, että hyvä tulee takaisin, kun sitä kierrättää. Tekee sen mihin pystyy. En osaa vastata siihen et mistä se johtuu. Johtukoon universumista, yksisarvisista, maapallon pyörimisliikkeestä, ihmisten tahdosta, veden virtaamisesta tai vaikka tuosta sunnuntaiaamun musiikkitarjonnasta Salon torilla (joka muuten ei ole ollenkaan huono), niin uskon hyvän kiertoon ja siihen, että sieluun sattuminen on ihan terve asia. 

 

Kohti seuraavia Iltatoreja, plutaamisia ja kuplien puhaltelua.