Pitkä pääsiäisblogi eli miten rintasyövän esiaste löytyi ja mitä sitten tapahtui - missä mennään nyt?

Olen jakanut kaiken henkilökohtaisissa somepäivityksissä, niin miksi en jakaisi tätä myös yrityksen sivuilla? Ei ole mitään syytä olla jakamatta. Vanhaan työprofiiliin jakamista vielä mietin. Se saa varmaan odottaa vielä.

Koko tän ajan olen tehnyt ne työt mitä oon sopinut tehtäväksi ja vähän on tullut uuttakin mukaan kuvioihin. Nettisivut päivittyvät samalla ja ovat uusiutuneet ulkoasultaan varmaan tuossa pääsiäisen jälkeen.

Jos oot seurannut somessa, niin voit hypätä suoraan loppuun 30.3.24 tekstiin. Turha noita on moneen kertaan lukea.

Somepäivitykset:

19.12.23
Mulla on löydetty toisesta rinnasta mikrokalkkikertymiä. Se on sellasta ”jätettä”, mikä jostain syystä kertyy rintojen kudoksiin ja sit tekee siellä mitä huvittaa.

Mikrokalkit löytyi sattumalta, ilman sen kummempia oireita, seulontamammografiassa. Sit pari neulanäytettä ja paksuneulanäytteen tulos on: rintasyövän esiaste.

Se tarkoittaa sitä, et seuraavaksi otetaan magneettikuvat, lekurit pitävät seuraavan kokouksen ja sit joku hoitosuunnitelma siitä, et miten kalkki poistetaan. Varmaan on kuulemma se, et kalkki poistetaan. Tää siis tän päivän, 19.12.23, tieto.

Tutkikaa ja tutkituttakaa ittenne ja eri osanne - ihan jokainen teistä. Käykää vähintään niissä seulonnoissa mihin tulee kutsu! Ja sillai ihan muutenkin kannattaa pitää huolta itestään. 

Mulla ei ole mitään syytä olla puhumatta mikrokalkista, syövän esiasteesta, magneettikuvauksista ja hoitosuunnitelmasta, koska itellä on helpompi olla kun asiasta tiedetään. Eikä teidän tarvii nurkissa supista et ”Mikä tota nyt (tällä kerralla) riivaa” tai ”Oon kuullu et…Ooksää kuullu?”

Eikä tarvii olla puhumatta, kysymättä multa tai kauhistella asiaa minkä kanssa mä oon ihan fine. Tulen jatkossakin puhumaan asioista ihan niiden oikeilla nimillä. Samalla tulen patistamaan teitä pitämään vielä parempaa huolta itestänne ja kropastanne.

Kaikille tää ei tullu tietoon tän postauksen kautta, vaan kaikkein lähimmät ihmiset tiesi jo nää jutut.

terveisin,
virallisesti kalkkeutunut

2.1.24
Päiväni liito-oravana eli mikrokalkkia osa 2

Rintojen magneettikuvaus varjoaineella tehtiin tänään ja nyt oottelen tuloksia. Tää on sitä mun vahvinta osaamisalaa - odottelu. Onneksi TYKSssa on aivan mahtava rintahoitaja, jolle voi soittaa ja pyytää kaikenlaisia asioita - kuten kuvien kiirehtimistä eteenpäin. Tämäkin onnistui, todennäköisesti, ja kuvat menevät lääkäreiden kokoukseen tällä viikolla. Torstaina pitäis tulla jotain tietoa. Vaihtoehdot: lisää kuvia tai lääkäriä tapaamaan. Jollain aikataululla.

Varmaa on se, et jossain vaiheessa näen myös lääkärin tai isomman porukan lääkäreitä. Kunhan nyt saavat kuvat katseltua ja päätettyä et tarvitaanko lisää vaiko ei.

Ja miksi oon ollut liito-oravana, johtuu siitä, et Majakkasairaalassa on kaikilla osastoilla oma tunniste-eläin. Kuvantamisessa eläin on liito-orava, tuo lentävä rotta. 

Majakkasairaalan tarina kannattaa lukea, koska onhan tuo nyt ihan hiton hieno rakennus arkkitehtuuriltaan ja toiminnoiltaan.

Tarina löytyy vaikka hakemalla hakusanalla Majakkasairaala / Majakkasairaalan tarina tai suoraan linkistä https://www.tyks.fi/potilaille-ja-laheisille/sairaalat-ja-toimipisteet/tyks-majakkasairaala/majakkasairaalan-tarina 

8.1.24
Mikrokalkkia osa 3, Tulevaisuuden sairaala - TYKS

Näin tänään plastiikkakirurgin ja hoitajan.

Tämän hetkinen diagnoosi on jotakuinkin ymmärrettävästi selitettynä:
Duktaalinen karsinooma in situ (DCIS) = pahanlaatuiset solut eivät ole tunkeutuneet syvemmälle rintakudokseen, vaan esiintyvät tiehyen tai rauhasliuskan sisällä.

Mikrokalkkikertymän muutosalue vasemmassa rinnassa on 9 x 3.4 x 5 cm ja tästä syystä tehdään molemminpuolinen toimenpide. Eli suomeksi uudet tissit. Vasemmalta mikrokalkit ja muut turhuudet pois ja oikeasta rinnasta tehdään samankokoinen kuin mitä vasemmasta jää jäljelle. Tasapuolista ja kelpaa.

Leikkausaika reilun parin viikon päästä. Sitä ennen labraan, alueen merkkaukseen (jotain juttuja rintaan sisälle), gammakuvaukseen (etsitään vartijaimusolmuke, jotta siitäkin / niistäkin saa otettua näytteen). Magneettikuvassa imusolmukkeet puhtaat, mut tekevät tämän kuvauksen nykyään varotoimenpiteenä. Ainakin ton kuvauksen jälkeen säteilee todistettavasti.  Kuulemma tilapäistä - en usko, koska mähän säteilen aina… paitsi aamuisin…

Ja kun osa kysyy kuitenkin, et miten mä voin, niin mä voin hyvin. Fiilis on hyvä ja varmaan monen mielestä mulla on päässä vikaa, koska mun mielestä on aivan sama menenkö polven kierukan osapoistoon tapaturman jälkeen vai rintojen operaatioon syövän esiasteen takia.

Oon niin paljon katellut kaikenmaailman syöpiä ja muita sairauksia elämäni aikana lähipiirissä, et en vaan osaa suhtautua muulla tavalla. Eikä mun edes tarvii osata tai reagoida mitenkään muuten.

Leikkauksen jälkeen sit selviää mikrokalkkien todellinen luonne ja mahdolliset jatkohoidot. Kaikki ajallaan.

Pitäkää huolta itestänne, niin mäkin aion tehdä. Entistä paremmin joka päivä.

21.1.24 (tää liittyy osittain tähän syöpään ja osittain taas ei)

Tossa eilen ajellessani mietin omaa somefiidiä. Sitä et miltä se näyttää ulospäin. Millaisen kuvan siitä saa mun elämästä. Mun silmiin se näyttää positiiviselta ja siltä et kaikki on hyvin.

Kaikki onkin hyvin, mut uskokaa tai älkää, mullakin on huonoja päiviä. Päiviä, jolloin kaikki vituttaa enemmän tai vähemmän. Päiviä, kun kaikki tökkii ja tuntuu siltä et kaikki on päin helvettiä. Noi vitutukset ja huonot fiilikset menee yleensä onneksi nopeesti ohi. Sillai nollasta sataan ja takaisin.

Enkä miettinyt siks, että pitäis olla tietynlainen kuva ulospäin, vaan siksi kun kuuntelin yhtä podcastia ja siinä puhuttiin siitä miten somen avulla pystyy luomaan elämästään tietynlaisen kuvan. On se kuva totta tai ei.

Ens viikolla rintasyövästä/mikrokalkeista eroon kirurgin veitsen avulla. Ma-ke erinäinen määrä TYKS ja labra reissuja ja torstaina leikkuriin. Leikellään nyt ensin ylimääräiset osat pois ja sit selviää tuleeko jotain muita hoitoja kaupanpäälle. Kaikki ajallaan.

(yllä) Kuvakollaasissa alkuvuosi. Kyllä toi mun mielestä on realistinen kuvaus mun elämästä: ulkoilua/lenkkeilyä, jäniksiä, sairaalareissuja, työjuttuja, valoa ja varjoja.

22.1.24 (en ole näköjään enää muistanut et mikä osa on kyseessä, koska numerointi puuttuu)

Liito-oravaosastolta hyvää huomenta. Eli Majakkasairaalan kuvantamisen osastolta alkoi tämä aamu.

Tänään laitettiin stereotaktisella ohjauksella vasempaan rintaan radiolähetin. Syy: leikattavan alueen merkitseminen. Kirurgilla on vastaanotin ja siitä sit tietää mistä kohtaa leikata. Vähän sama systeemi kuin lumivyöryissä käytettävä piippari, jonka avulla ihminen on mahdollista löytää lumen alta.

Se, että onko lähetin idän vai lännen kuuntelussa jäi vähän epäselväksi… Kavereiden mielestä molempien ja lisäksi monien muidenkin. Ainakin joidenkin kolme- ja neljäkirjaimisten porukoiden…

Kommentteja aiheeseen liittyen: ”Ai nytkö vasta laitettiin lähetin…” ”Hyvin kuuluu…” ”Susta tulee joku kyborgi…” Joo, semmosia kavereita mulla… 

24.1.24

Reilusti yli kolme kilometriä kävelyä melkein tyhjässä U-sairaalassa. Suurin osa toiminnoista on siirretty muualle. Uudempiin ja puhtaanpiin tiloihin. Samaan aikaan poliiseilla harjoitus ko. kiinteistössä. Muka sattumaa…

Isotooppiosasto löytyi ja gammakuvauksessa, säteilevän aineen avulla, löytyi vartijaimusolmuke. Vartija merkattiin varoiksi, jotta siitä saa otettua koepalan leikkauksen yhteydessä.

Nyt mä säteilen ja kiellettyä on olla pienen lapsen lähellä yhtäjaksoisesti yli puoltuntia. Tästä ei ole onneksi pelkoa.

Kysyin, että mites elukoiden lähellä oleminen? Vastaus oli et ei niille mitään aiheudu kun elävät kuitenkin lyhyemmän aikaa kuin ihminen  Onneksi järki ei riittänyt tuossa kohtaa keskustelun aloittamiseen kilpikonnista tai vuosikymmeniä elävistä hevosista… ehkä palaan tähän aiheeseen nukutuksen jälkeen sopivasti lääkittynä. 

Opiskelija oli mukana ja meillä oli mainoita keskusteluja. Tulee mukaan leikkaukseen. Ihan mahtavaa, että opiskelija saa olla oikeasti mukana toimenpiteissä ja kysellä kaikkea. Mähän annoin hänelle luvan kysyä ihan mitä vaan.

25.1.24

Kolme kuukautta seulontamammogtafista ja leikkaus tehty.

Leikkaus sujui suunnitellusti ja anestesia toimi. ”Avaan tän hanan nyt ja sit voi tuntua kirvelyä kädessä…hengitä pari kertaa syvään…” No ei tuntunut… Seuraava havainto heräämöstä neljän tunnin kuluttua.

Diagnoosi:
D05.1 Rintarauhasen tiehyen sisäinen syöpä. (in situ muoto eli esiaste)

Sama suomeksi:
”Varsinaiseen rintasyöpään voi liittyä varhainen ns. in situ -muoto, jossa pahanlaatuiset solut eivät ole tunkeutuneet syvemmälle rintakudokseen, vaan esiintyvät tiehyen tai rauhasliuskan sisällä. Tällaisen esiasteen nimi on duktaalinen karsinooma in situ (DCIS).” (Selitys jostain lukemattomista nettisivuista joilla oon vieraillut)

Vasemmasta rinnasta poistettiin 9x5x3,4cm alue sekä 1 vartijaimusolmuke ja tervettä kudosta lisäksi. Oikeasta rinnasta tehtiin yhteensopiva vasemman kanssa. Kaksi kirurgia ja anestesialääkäri ja muu leikkaustiimi teki loistavaa duunia! Kiitos siitä myös just sulle, joka oot verosi maksanut ja mahdollistat julkisen terveydenhuollon.

Lääkkeet toimii hyvin ja niitä sai riittävästi sairaalassa sekä reseptillä kotio. Hoito-ohjeita vino pino. 

Kuukauden päästä plastiikkakirurgin vastaanotto eli tsekkaus miltä tissit näyttää. Ja sit voikin mennä shoppailemaan uusia liivejä  Tuohon tsekkaukseen saakka pitää käyttää hyvin tukevia urheiluliivejä.
Samassa tsekkauksessa kerrotaan patologin lausunto poistetun kudoksen ja vartijaimusolmukkeen osalta. Jatkosuunnitelmat sit noiden lausuntojen jne perusteella.

Kiitos myös teille kaikille, jotka ootte eläneet tätä mukana, lähettäneet viestejä, kyselleet, ihmetelleet asioita yhdessä ja olleet olemassa. Saa kysyä ja ihmetellä edelleen.

Kiitos kuskille, vaikka olikin hemmetin aikainen aamu. Paluumatka sujui täydenkuun loisteessa. Auton voi palauttaa joskus, vaikka sit kun tankki on tyhjä. 

Kiitos systerille kukkalähetyksestä, joka odotti oven takana kun tulin kotio 

Pus o Kram 

2.2.24

@#*•%@# kun aina ei mene kuten on suunnitellut …

Leikkaushaava oli osittain hapettunut huonosti ts ei ollenkaan eli osa mennyt kuolioon. Kuollut osa poistettu polilla ja nyt osastolla oottelemassa kaikenmaailman aineita suoneen.

Huomenna korjausleikkaus ja sit taas ihmetellään lisää.

Pienet jänikset jäivät kotio, koska jostain syystä heitä ei saanut tänne tuoda… Heidän hoito eli vesi ja heinäpalvelu on järjestetty.

Ei kommentteja, koska en vaan nyt jaksa niitä lukea. Sellanen sarvi otsassa et kaikki maailman yksisarviset on porukalla kateellisia.

3.2.24

Antibioottia tiputettiin / ruiskutettiin suoraan suoneen muutaman kerran vuorokauden aikana. Haavataitokset vaihdoin itse, koska näin pyydettiin toimimaan.

Välillä porukkaa, lääkäreitä ja hoitajia, kävi ihmettelemässä kraateria ja sitä et mitä sille pitäis tehdä… Yhtä monta mielipidettä kuin ihmettelijääkin…

Tän aamun lääkärikierron tulos:
- ab jatkuu kotona ihan normaalisti tabletteina, kuuri loppuun (tiputuksen vaste ollut hyvä)
- kraaterin haavahoito kotona by minä
- haavahoito maanantaista eteenpäin terveyskeskuksessa
- 2-3 vkon päästä ihosiirre peittämään kraateria eli leikkaus noissa samoissa maisemissa

Ai niin, en edelleenkään jaksa lukea kommentteja.

4.2.24 (tämmönenkin osui tähän ajankohtaan)

Maailman syöpäpäivää on vietetty vuodesta 2005, jolloin Kansainvälinen syöpäunioni UICC otti päivän käyttöön oman ja lukuisten jäsenjärjestöjensä tiedotuksen välineeksi.

Myös WHO:n tunnustamana teemapäivänä, helmikuun 4. päivänä, syöpäjärjestöt keskittyvät korjaamaan vääriä oletuksia syövästä tautina ja tuomaan esille parempaa syöpätietoutta, joka helpottaa sekä sivistystyötä tekevien toimijoiden työtä että syövän itse tai lähipiirissään kohdanneen ja kokevan arkea.

5.2.24

Haavanhoitoa osa 1

- varaa aika haavahoitajalle maanantaina ja käy siellä joka päivä (ei viikonloppuisin) et joku ammattilainen tarkistaa haavan varmasti - ohje TYKSn plastiikkakirran osastolta viime lauantaina kotiutuksen yhteydessä

- aika varattu: ei tietenkään haavahoitajalle, vaikka nimenomaan näin piti olla ja tätähän ei kerrottu ajanvarauksen yhteydessä

Hoitajan vastaanotolla:
- ”ei meillä täällä ole haavahoitajaa kuin kahtena päivänä viikossa, eikä hänelle kyllä ole aikoja kahteen viikkoon”
- ei meillä kyllä tuollaisia sidoksia ole täällä ollenkaan saatavilla …
- löytyykö sitä Sorbact-verkkoa tai -tyynyjä?

Tyyny löytyy ja sh laittaa sen haavan päälle väärinpäin. En tietenkään nähnyt tätä heti vaan se huomattiin, onneksi, kun kävin TYKSssa.

*verenpaineen nousun tuntee päässä ja korvissa ja varpaissa vaikka asia ei tietenkään ole paikalla olevan sh:n vika* (paitsi se väärin laitettu sidos)

- no minäpä soitan plastiikkakirran osastolle TYKSiin ja haen tarvittavat sidokset sieltä ja mietin sit heidän kanssa miten toimitaan… heippa Läntinen terveysasema Salossa.

- soitto TYKS:n plastiikkakirran osastolle: ”joo tuu vaan hakemaan täältä mitä tarviit, Katotaan sit haava samalla ja varaillaan aikoja haavahoitajalle. Täällä me ollaan 24/7 tuut ihan milloin vaan.”
Ihan mahtava palvelu TYKSssa jälleen kerran ja asiat kunnossa. Haava katsottu, ammattilaisen toimesta, sidokset laitettu oikein ja kotihoito-ohjeet käyty läpi + naurettu ja höpisty niitä näitä samalla. Ajat haavahoitajalle Turkuun / TYKS plastiikkakirran polille varattu. Ei onneksi joka päivä ajelua edestakaisin. Vain perjantaisin.

Ja niin sote-uudistus paransi palvelua ja osaamista ja aikojen saatavuutta…. Vai miten se meni?

Aatelkaa niitä ihmisiä, jotka eivät osaa pitää puoliaan? Niitä joiden kunto ei salli puolen päivän reissun tekemistä haavanhoidon takia tai niitä jotka eivät pysty itse haavojaan hoitamaan…

Joku asia terveydenhuollossa on pielessä ja pahasti!

Oon vähän rakastunut noihin TYKSn tunneleihin, niissä on aivan oma tunnelmansa.

15.2.24
Hyvien uutisten torstai!

Mun kirurgi soitti ja kertoi, että kaikki rintasyövän esiaste / mikrokalkit saatiin pois leikkauksessa ja kaikenlisäksi erittäin hyvillä puhtailla marginaaleilla eli tervettä kudosta ympäriltä on riittävästi poistettu. Vartijaimusolmuke oli puhdas.

Varmuuden vuoksi poistettu myös pala rintalihaksen kalvoa ja voin kertoa et kun ko lihas kramppaa, niin kipu on järjetön. Krampannut kahdesti. Ja se riittää ihan hyvin.

(Koskaan en ole tuntenut vastaavaa kipua. En koskaan. Ja tää lihas tietysti kramppas vielä kolmannen kerran, mut onneksi vähän vähemmän)

Diagnoosi on siis varmistunut ja se on DCIS eli rintarauhasen tiehyen sisäinen syöpä.

Melkein terveen paperit olemassa. Vielä pitää saada haava umpeen ja sitä varten leikkaus helmikuun lopulla. Ja sit jossain vaiheessa onkologin tapaaminen + päätös siitä et tuleeko sädehoitoa varmuuden vuoksi vaiko ei ja jos tulee niin paljonko. Et on tässä vielä kaikenlaista, mut erittäin hyvän uutisen tuo kirurgi soitti.

Kärsivällisyys on koetuksella, kun pitää olla nostamatta / kantamatta juuri mitään ja kokoajan meinaa tarttua johonkin.
Lauantaina lupasivat tapahtuman ajaksi laittaa mut nippusiteillä kiinni jonnekin etten pysty tekemään mitään - en edes vahingossa… toki sen huomaa jos ja kun on meinannut jotain nostaa / kantaa eli sikäli ei hätää. Pidän kädet taskuissa.

21.2.24

Jollain se on aloitettava. Treenaaminen.
1 kg painot, vai pitäiskö sanoa 1kg kevyet? Tuntui kyllä vähintään kympin painoilta…

Venyttely ja keppijumppa alkaneet jo heti ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Ihmettelivät Tyksissä käsien liikkuvuutta, joka siis ihan normaali. Toki kiristää sieltä ja täältä, kun arvet ei anna periksi ja osa ompeleista on vielä paikoillaan kiristämässä lisää.

Harva meistä tietää mihin tarvii esimerkiksi rintalihaksen kalvoa… tai ylipäätään yhtään lihaskalvoa. Voin kertoa et lihaskalvoja eli faskioita tarvitaan siihen, että ne pitää kroppaa kasassa ja tuottaa voimaa haluttuun suuntaan. Tollai hyvin yksinkertaistettuna.

Nyt kun rintalihaksen kalvosta on osa leikattu pois, niin sehän ei tietenkään toimi normaalisti. Voima hukassa ja vähän suuntakin. Mut molemmista selviää treenaamalla: lisää voimaa, niin suuntakin sieltä taas löytyy ja toisinpäin.

Ja suuntahan on aina pelkästään ylöspäin! 

24.2.24

Ja niin tuli se päivä kun laitat suihkun jälkeen vaatteita päälle ja unohdat paikata aukinaisen kohdan ihosta…

Josko kohta ei enää tarttis Sorbact:n ja muiden topninkien kanssa askarrella ja paikata kroppaa. Josko maanantain jälkeen helpottais? Ainakin niin ,et ei ole suoraa avonaista yhteyttä sieluun saakka.

Varmasti haavoja, miten ikinä sulkemisen tekevätkään, joutuu hoitamaan, mut se on ihan täysin eri juttu.

Ja nyt sais sit kaikki mennä ihan sillai kuten on suunniteltu, ilman mitään ylimääräisiä juttuja. Sellanen takakireä olo itellä kokoajan ja lähinnä v-alkuisia sanoja pyörii mielessä… Syy: nyt sais tehdä kaikkea normaalisti, jos kaikki olis sujunut kuten piti. No ei saa ei, kun ei sujunut.

Ja tiedän et huonomminkin vois olla, mut tällänen odottelu ei vaan sovi yhtään mulle. Eikä se tietämättömyys et mitä maanantaina tehdään. Lääkäritkään ei vielä oo päässy yhteisymmärrykseen sulkutavasta… onhan tässä vielä monta päivää aikaa miettiä… kaikilla…

26.2.24

Homma etenee.

Tänään siirrettiin ihoa paikasta a (reisi) paikkaan b (tissi). Josko nyt suora yhteys sieluun menis kiinni sillai lopullisesti…

Alipainelaitteen kanssa elämistä viikon verran, jotta siirre ottaa kunnolla kiinni. Hän pitää tasaisin väliajoin ääntä. Hän surisee…  Ja on tuolla hakasiakin, jotka pitävät siirrettä paikallaan. Niidenkin kanssa pitäis viikko pärjätä ja lisäksi olla sillai rauhallisesti.

Reiden päällä olevassa sidoksessa on STOP -merkki eli älä edes ajattele poistavasi tätä sidosta. 

p.s.
Meillä oli hauskaa leikkurissa ja kaikki sujui siellä hyvin. Paikallispuudutuksessa operoitiin ja puudutetta meni riittävästi…mut tehokas aine ja paljon parempi vaihtoehto kuin nukutus. Ei oxy-alkuisia lääkkeitä eli ei krapulaa. Mun mielestä on hienoa et kuunnellaan toiveita.

27.2.24

Jos jo nyt menis loppuun saakka sillai kuin on suunniteltu…

Maailman ehkä hienoin ja kallein kannettava alipainelaite ei sit toiminut mulla kuin 7 tuntia. Loppu, slut, over and out.

Kerrottakoon myös et alipainelaite oli mallia kertakäyttöinen. Eli se todella päätyy vain ja ainoastaan jätteeksi. Maksimikäyttöaika noilla on 14vrk ja sit ne kuolee. Tää oli vähän nopeampi…

Erinäisen puhelumäärän, muutaman kirosanan, muutaman manaamisen ja muutaman hyvin suunnitellun rikoksen jälkeen päädyin TYKSn haavahoitajalle.

Lopputulos / osa 1: alipainelaite kuoli mentyään tukkoon vähän liian nopeasti.

Osa 2 / lopputulos: palattiin perinteisten menetelmien pariin eli ihosiirteen päälle rasvalappu, sideharsoa ja tukisidos ja vähän teippikokeilua. Ja lisää ohjeistusta, koska erilainen sidos kuin alkuperäinen.

Osa 2b / opiskelija toipuu järkytyksestään mun ja haavahoitajan juttujen jälkeen - luulemme niin …

Osa 3 / löysin itsestäni osan, joka jäänyt kiinni ihoon eilisen leikkauksen jälkeen tai sit musta todella yritetään tehdä kyborgia… uskon jälkimmäiseen 

Nyt pitää pysyä paikallaan mahdollisimman hyvin jotta siirre ottaa kiinni ja pysyy. Siirre näytti tänään hyvältä ja juuri sellaiselta kuin pitääkin. Toivoa on edelleen 


1.3.24

Etenee.
Paraneminen.

Kuvassa ihonottokohta vasemmassa reidessä peitettynä sidoksella, jossa se STOP-merkki oli. STOP pätee edelleen, vaikka merkki onkin irronnut. Älä koske. Älä venytä. Älä irrota sidosta. Älä palelluta. ÄLÄ!

Ja tuo näyttää juuri siltä miltä pitääkin ja sidos toimii kuten suunniteltu.

Reilu kolme viikkoa, niin pitäisi olla tuon sidoksen irronnut sillai melkein itekseen. Tai no lähinnä haavan parantunut tuolla alla, niin ettei sidos ota enää haavaan kiinni. Siellä alla pitäisi olla vauvaihoa eli ihan uutta ihoa, jota sit rasvataan ja suojataan auringolta jne.

Ihmeellisiä asioita sitä osataan tehdä. Intiassa kokeilivat ihonsiirtoa jo 2500 vuotta sitten, et ei ihan uusi juttu ja kuulemma paljon käytetään nykyisin.


5.3.24

Ihosiirre on ottanut hyvin kiinni ja toimii sillai kuten tässä vaiheessa pitääkin. Reikä sieluun on siis ummessa. Hiukan repsottaa reunoilta, mutta kukapa ei meistä repsottais?

Kuun lopulla onkologin tapaaminen ja tietokonetomografiakuvaus. Tasan 5kk ekasta mammografiasta tuohon onkologin tapaamiseen. Jotenkin hassu systeemi et syöpälääkärin näkee vasta nyt. Tähän mennessä oon nähnyt vain plastiikkakirurgia ja muuta hoitohenkilökuntaa. Toki aina on voinut kysyä ja soittaa ja kysyä lisää, mut siltikin vähän nurinkurinen tapaamisjärjestys.

Oikeestaan ainoa mahdollinen asia mikä voi vielä tulla on sädehoito, jos katsovat ton TT kuvauksen jälkeen tarpeelliseksi varotoimenpiteeksi. Mulle riittäis ihan näinkin, koska kaikki syöpään viittaava on leikattu pois ja haavatkin paranee. No, loppukuusta taas viisaampi.

Nyt treeniä pikkuhiljaa nousevilla paino- ja aikamäärillä. Hyvä tästä tulee ja aurinkokin paistaa.

11.3.24

Maanantai

Menin autolla, koska en omista helikopteria ja saattaa myös olla et TYKSn kentälle ei saa laskeutua yksityisellä koneella. Parempi pelata varman päälle, kuin pörrätä turhaan kyselemässä laskeutumistilaa.

Viimeinen käynti plastiikkakirurgin luona. Yhteinen toiveemme oli ettemme enää näe.

Aiheutin heti aamusta vähän ylimääräistä puuhaa hoitohenkilökunnalle, kun he väittivät ettei mulla ole aikaa päiväkirran puolella. Tai oikeestaan missään muuallakaan. No kyllä vaan oli, koska plastkirurgi sen nimenomaan sopi sinne, koska muualla ei ollut vapaata. Kovin kyllä väittivät vastaan asiassa, mut sit löysivätkin mut ”toiselta listalta”.

Asiahan on edelleen niin, että sairaalahierargiassa kirurgit tekee mitä huvittaa ja muut sopeutuu sit siihen. Ja näinhän tässäkin oli käynyt.

En ymmärrä edelleenkään sitä, että asiakkaalle (sairaalassa vissiin potilas) väitetään heti vastaan et ”ei tämä kyllä näin ole”, eikä edes vaivauduta tarkistamaan asiaa. Sitä ihmistä, joka hoitaa omia asioitaan ei tietenkään kannata uskoa ja kuunnella.
Mä myös selitin heti alkuunsa et miksi se aika on varattu sinne eikä polille.

Että voi olla vaikeaa kuunnella ihmistä ja sit selvittää asia eikä heti vängätä vastaan.

Ja kas, kun asiaa selvittävä hoitaja vaihtui, niin kaikki selvis tuosta vaan. Ensimmäisellä oli varmaan joku todella tärkeä henkilökohtainen puhelu meneillään ja siks ei kiinnostanut pätkääkään. (Oli puhelimessa koko tuon alkuselvittelyn ajan, eikä pyytänyt odottamaan tai lopettanut puhelua. Mä odotin kauempana luukusta ja tää vinkkas mut siihen ilmoittautumaan.)

Kuten huomaatte alkaa riittämään noi ”asiakaspalvelutilanteet” tuolla TYKSssa. Onneksi suurin osa on ollut ihan jees, osa jopa hulvattoman hauskoja.

Positiiviset: siirre ja ottokohta ovat paremmat kuin hyvät. Kaikenlaisia kieltoja noihin liittyen on olemassa, mut ne eivät juurikaan tavallista elämää haittaa.

Vielä ainakin yksi kierros loppukuusta.

Kyl se siitä.

24.3.24

Ensimmäistä kertaa kunnolla metsässä lenkillä leikkausten jälkeen.

Ensimmäistä kertaa muutama juoksuaskel leikkausten jälkeen (piti ylittää oja sillai melko nopeasti, koska jää ei olis kestänyt kovin paljon kauempaa).

Ensimmäistä kertaa lenkkikaverilainakoiran kanssa kaksistaan lenkillä leikkausten jälkeen.

Nuuhkittiin kevättä ja kyllä se sieltä ihan kohta tulee tai oli jo vähän. Kyykäärmeet eivät ole vielä hereillä - onneksi. Pajunkissat olivat vähän reppanoita, mut nähtiin kuitenkin, koska palmusunnuntai.

Monen asian ensimmäinen päivä ja ihan hiton hyvä fiilis!

25.3.24

Tasan 5 kk ensimmäisestä mammografiakuvauksesta.

Tänään näin ensimmäisen (ja todennäköisesti ainoan) kerran onkologin. Mukava oli hän. Vaikka tuijottikin suoraan silmiin ja melko läheltä. Se oli vähän häiritsevää ja outoa.

Seuraavaksi:
3.4.-23.4. välillä, jokaisena arkipäivänä, sädehoitoreissu TYKSiin eli tapetaan kaikki mahdollisesti jääneet mikrokalkit (joita ei pitäisi olla, mutta kun se on semmoista kummallista paskaa, niin varmistetaan säteillä et mikään ei ole hengissä - normaalikäytäntö).

Varotoimenpide tulevaisuutta varten.

Sädehoidon jälkeen näen hoitajan (tai ehkä jopa lääkärin) ja sit 1v kuluttua kontrollikuvat mammografialla ja ultraäänellä. Noiden kuvien jälkeen vuoden välein kuvat eli hiukan normaalia tiheämmin. Ja sit pidemmällä aikavälillä jatkossa, mut lopunikäinen seuranta kuvaamalla.

Homma hoidettu - melkein!

Sitä ei kukaan kertonut, että saanko tuolta koskaan terveen papereita… tuskin saan… syövän esiasteen osalta kyllä, mut muu olkoon kuten ennenkin.

30.3.24 pääsiäislauantai

Tein koosteen viimeisen viiden kuukauden somepäivityksistä. Ovat olleet julkisia, koska en edelleenkään kestä supinaa nurkissa ”ootko kuullu että…” ja valitettavasti tiedän, et sitä tapahtuu silti.

Eniten arvostan teitä jotka ootte tulleet juttelemaan suoraan. Kyselleet ja ihmetelleet, laittaneet viestiä. Suurin osa on ollut miehiä! Arvostan tätä ehkä vielä vähän enemmän.

Ehkä miehiä kiinnostaa tissit enemmän kuin naisia… Naisista juttelemaan ovat pääasiassa tulleet he, joilla omaa kokemusta rintasyövästä tai siihen jotenkin liittyvistä asioista. Toki muidenkin kanssa oon jutellut, mut noin raakasti jaoteltuna - miehiä kiinnostaa enemmän. 

Ystävät ja rakkaat ovat asia erikseen ja he ovat olleet korvaamattomia tässä viimeisien kuukausien aikana. Arvostan myös sitä, että osan kanssa ei ole juurikaan puhuttu syövästä tai hoidoista ollenkaan, vaan kaikesta muusta kuten ennenkin. Olette rakkaita - tiedätte kyllä ketä tarkoitan ja muiden ei tarvitsekaan tietää aivan kaikkea. 

Uskokaa tai älkää, niin välillä on tehnyt mieli huutaa vittusaatanaperkelettä somessa(kin) ja ihan livenä. Ihan vaan sen takia etten ymmärrä ihmisiä enkä todellakaan ole jaksanut lukea kommentteja, vaikka niillä kuinka hyvä tarkoitus olisikin.Juuri tuosta syystä pyysin ettei postauksia kommentoitaisi, koska olisin kirjoittanut luokattomuuksia ja se ei nyt vaan ole hyväksi kelleen.

Nyt lähden ostamaan kesän, huom! kesän, ensimmäisen jäätelön, koska aurinko paistaa ja jäätelökioskit ovat auenneet. (en ostanut, koska ei tehnytkään mieli jäätelöä) 

Ensin auringon säteitä ja sit säteitä 15x sädehoitokoneesta. Lupaan kiiltää jatkossakin, en säteillä, koska kuulemma korpit kiiltää eikä säteile. 

Kyl tää tästä!