Kun puita ei enää ollut

Joulu on ohi. Hyvä joulu tää on ollut. Ollaan Neiti F:n kanssa nukuttu - paljon ja ulkoiltu. Tänään nautittiin auringosta. Haistelusta. Hitaasta lenkistä. Ja auringosta. Siitä et on saanut vaan olla. 

Nyt ootellaan et tuleeko myrsky huomenna. Varoituksia annettu maalle, merelle ja ilmaan. Lupaa ihan oikeaa myrskyä. Semmoista et sähköyhtiön henkilöt sanoi etteivät välttämättä pääse korjaamaan vikoja heti, koska se ei ole turvallista. Puita kaatuu, veneitä irtoilee, tavarat lentelee ja sähkötkin katkeavat ainakin jostain. 

Meillä on suunnitelma: aamulla lenkille - ennen myrskyä ja sit vaan ollaan ja ihmetellään et mitä tuleman pitää. On varauduttu - pärjätään ainakin 72 tuntia, joka on se mitä suositellaan. Mikäs täällä on ollessa kun on kerrostalossa ja puutkaan ei kaadu päälle. 

Puita ei enää ole. Täällä on tehty katuremonttia ja vanhat puut kaadettiin pois. Uusia kyllä tulee tilalle ja näkee tästä tuohon puistoon, jossa on puita vaikka kuinka paljon. Mutta jotenkin tuntuu turhan avaralta ja tyhjältä kun puut tuosta talon edestä kaadettiin. En osaa selittää et miksi ne oli niin mukavia puita. Ehkä vaan juuri siksi kun olivat siinä. 

Me ollaan käyty katsomassa puita puistoissa ja metsissä, koska kyllä se on niin, että ihminen - ja koira - tarvitsee puita ympärilleen. Mielellään ihan lähelle. Sellaisia puita, joissa lintujen on hyvä olla. Sellaisia puita, joissa kaikenlainen pikkuväki voi pesiä. Sellaisia puita, joiden juureen koirat jättävät viestejä. Sellaisia puita, jotka suojaavat ja rauhoittavat. 

Kyllähän ne tuohon kadulle uusia puita istuttavat vanhojen tilalle, mut ne puut ovat vielä aika pieniä. Jonain päivänä ne ovat isoja suojaavia puita. Puita, jotka varjostavat mukavasti. Puita, joissa lintujen on hyvä olla. Puita, joiden juureen koirat jättävät viestejään. 

Puut lähtivät kadulta ja me päätettiin Neiti F:n kanssa muuttaa puiden luo. Puiden luo maalle. Puiden, jotka myrskyssä saattavat kaatua. Puiden, joiden juureen eivät muut koirat jätä viestejä. Puiden, joiden suojassa asuu pikkuväkeä. Puiden, joiden suojassa on hyvä olla ja hengittää. Hengittää hiljaisuutta ja rauhaa. 

Muuttoon on vielä hetki aikaa. Tässä on kaikenlaisia tavaroita selvitelty ja siirrelty laatikosta toiseen. Osa on saanut uuden kodin jäteasemalta. Osa tulee mukaan. Yritän karsia kaiken turhan - jälleen kerran- koska on aivan hullua raahata mukanaan sellaisia tavaroita mitä ei ole käyttänyt vuosikymmeniin. Varmaahan tässä on se, että noita hävitettyjä tavaroita tarvitsee viikon päästä - viimeistään. Tosin tämä hetkellä en edes tiedä, että mitä kakkea varastossa on. Hyvä se on välillä plokata elämäänsä ja tavaroitansa. Antaa tilaa uudelle - uusille puille ja uusille ajatuksille. 

Tässä on ollut, ja on edelleen, hyvä asua. Ainoa miinus on se, että hiljaisuus puuttuu. Sitä olen kaivannut viimeisten kuukausien aikana paljon. En edes tiedä, että miksi. On vaan tuntunut siltä, että tarvitsen sitä. Sellaista hiljaisuutta, jossa ei ole ilmastointikoneen jatkuvaa ääntä, liikennevalojen piippausta, ohi ajavien autojen ääniä, ihmisten puhetta ja pulputusta eikä postiluukun kolahduksia yöllä. 

Uskon, että uudessa kodissa on hyvä. On hiljaista ja puita. Paljon puita, erilaisia puita ja kokonainen metsä vieressä - ympärillä - rauhoittamassa ja pitämässä huolta kaikesta.