Kevät 1999, yhteistyön alku
(Tähän väliin sanaselityksiä: Käytän sanaa junnu tai juniori kaikista sukupuolista ja kaikella rakkaudella ja tarkoitan sillä nuoria - yleensä alaikäisiä nuoria. Mimmi -nimityksenä viittaa tyttöpuolisiin junioreihin ja Kundi poikapuolisiin junioreihin, jos on tarvetta eritellä tai käyttää termejä nimen korvikkeena.)
Työt olivat alkaneet sillä, että sain avaimen nuokkarille
saatesanoilla: ”Täss on avain, kahvi on siinä mikron yläpuolella ja tila aukeaa
klo xx”. Siitä se lähti. Ja kesti 21 vuotta ja rapiat päälle. Toimistolle olin
saanut avaimen jo aiemmin.
Keväällä 1999 oli yhden työryhmän kokouksessa, jonka
puheenjohtajana toimin. Osa osallistujista vanhoja tuttuja, osa uusia.
Esittelykierros. Nimet eivät tietenkään jääneet mieleen. Ei mulle koskaan jää.
Päässä on kamala määrä nimiä ja naamoja, mutta ne eivät välttämättä koskaan
kohtaa ja yhdisty toisiinsa. Pitää olla oikeasti tekemisissä, että jää mieleen.
Sillä naispoliisilla, Erjalla, oli kaulassa kultainen koru,
joka oli jokin koira. Aika pörheä koira. En tunnistanut rotua, mutta muistan
ajatelleeni, ettei ihminen voi olla paha tai epäilyttävä kun kantaa koirakorua
kaulassaan. Epäilyttämättömyys ei liittynyt mitenkään ammattiin, vaan
ainoastaan koruun.
Yhteistyö Erjan kanssa alkoi suunnittelemalla
vanhempainiltaa ja siitä koiranpentujen katsomisen ja muun höpinän jälkeen
tehtiin töitä yhdessä vuosia. Tästä yhteistyöstä ja sen uraauurtavuudesta sekä
ainutlaatuisuudesta on monia tarinoita kerrottavana. Näitä tarinoita saatte tässä blogissa lukea. Osasyy tämän blogin aloittamiseen on myös tässä
yhteistyökuviossa ja siinä, että ollaan tekemisissä edelleen. Ystävinä. Monta
kertaa on mietitty, että pitäisi kirjoittaa parhaat palat ylös - vielä kun
muistaa asiat - edes sinnepäin.
Se koirarotu oli muuten kääpiöpystykorva eli pomeranian eli pommi. ”Pomeranian on pienikokoinen pitkäkarvainen koirarotu, joka tunnettiin ennen myös nimellä kääpiöpystykorva.”
Kommentit
Lähetä kommentti