#rohkee
Oltiin tehty yhteistyötä Liikenneturvan kanssa jo vuosien ajan. Materiaalihankintoja, tapahtumia, ajatusten vaihtoa ja kaikkea sen semmoista. Liikenneturvallisuustyötä. Yhteistyö sujui hyvin, helposti ja luontevasti.
Liikenneturvalla alkoi uusi kampanja #rohkee.
”SÄ VOIT OLLA SE, JOKA ESTÄÄ KAVERIA AJAMASTA KÄNNISSÄ TAI KAMOISSA.
Ole #rohkee ja puutu asiaan, jos kaveri on lähdössä rattiin kännissä tai kamoissa. Ota häneltä tarvittaessa avaimet pois, jos muu ei auta. Kerrotaan kaikille, että päihtyneenä ei todellakaan ole ok ajaa.” (Liikenneturvan nettisivut)
Kesä oli just alkamassa. Kampanjamateriaalia ilmestyi pikkuhiljaa. Ihan ensimmäisenä, koko Suomessa, me saatiin jakoon #rohkee -aurinkolaseja. Valkoisia ja pinkkejä. Pinkit oli suositumpia ja kaikki halus sellaiset. Kyllä valkoisetkin kelpasivat, mutta pinkit oli se juttu.
Mietittiin et miten lasit laitetaan jakoon nuorille. Päädyttiin siihen, että kampanjajulisteet kouluihin, someen ja muihin sopiviin paikkoihin näkyville ja lasit jakoon nuokkareilla. Todettiin aika nopeasti, että keväällä nuokkarit hiljenee, kun kelit alkaa lämmetä. Eli ei. Ja kesällä olisi muita toimintoja eikä nuokkarit olis auki.
Uusi suunnitelma ja ei muuta kuin lasit laatikoissa mukaan
katutyöiltaan.
Oli koulujen päättymisviikonloppu. Perjantai-ilta. Nuoria
parveili siellä sun täällä ja me Vonnen kanssa tavattiin nuoria monissa eri
paikoissa ympäri kylää. Juteltiin, vaihdettiin kuulumisia ja kerrottiin #rohkee -kampanjasta. Puhuttiin rattijuopumuksesta ja kaikesta siihen liittyvästä.
Elämästä, koulujen päättymisestä, tulevaisuuden suunnitelmista, kesästä,
kesätöistä ja jälleen kerran ties mistä.
Oltiin palattu syrjäisemmiltä kyliltä keskustaan. Vastassa
oli iso porukka, joka huusi ”Mekin halutaan sellaiset lasit!” Sana oli kulkenut
meidän edellä. Nopeaa tiedonkulkua. Nopeampaa kuin musta Volvo.
Siinä isossa porukassa sääti ja sähläsi yksi kundi. Alkuun
vieras meille, mutta tuli hyvin nopeasti tutuksi. Oli vasta muuttanut kylille. Höpötti ja höpötti
kaikenlaista ja kaikesta. Myös muiden puolesta. Ja asioista. Halusi tietysti
#rohkee -lasit ja sai ne. Pinkit. Puhuttiin taas rattijuopumuksesta ja
alkoholista yleensäkin. Tulevasta koulujen päättymisestä seuraavana päivänä ja
sen juhlistamisesta ilman alkoholia. Huomisen suunnitelmista.
Samaan aikaan poliisit tulivat paikalle. Joku oli
soittanut et ”Mukulat parveilee kunnantalon ympärillä ja juo varmaan viinaa”.
Taidettiin olla aiheuttajina tuohon parveiluun - tai ne Liikenneturvan #rohkee -lasit oli. Ei kyllä juotu viinaa. Siinä sit juteltiin poliisien kanssa. Tuttuja kun olivat.
Vaihdettiin illan kuulumisia ja höpistiin mitä höpistiin. Tämä partio oli
junnuille vieraampi ja harvemmin nähty näky virkavaatteissa. Siviileissä
kulkivat yleensä, eli kyllä niillä vaatteet muulloinkin oli päällä.
Toinen poliiseista kysyi et: ”Kukas tuo yksi kundi on joka
säätää ja sählää koko ajan?” Vastattiin sukunimellä, joka oli tullut varsin
selväksi - moneen kertaan. Kundi kuuli nimensä mainittavan ja kysyi: ”Mistä te
voitte tietää kuka mä oon?” No niinpä, mistäköhän... pokka piti, luulisin,
vaikka nauratti kundin kysymys... Muistutettiin, et kertoi nimensä ihan itse
moneen otteeseen heti kun paikalle ilmestyttiin ja sen jälkeen kaverit huusivat
nimeä riittävän usein. Ei jäänyt nimi epäselväksi - kellekään - eikä kundikaan.
Höpöttäjä.
Vuosien kuluttua, kun ei enää muuten käynyt nuokkarilla,
tämä Höpöttäjä tuli tapaamaan mua yhtenä iltana. Oli saanut ajokortin ja kysyi
et olisko sellaisia siistejä laseja vielä saatavilla? Jostain laatikon
syövereistä kaivoin vielä yhdet #rohkee -lasit kundille ja toivotin turvallisia
kilometrejä. Muistutin myös, et lasien saaminen ja käyttäminen velvoittaa
ajamaan aina selvänä sekä estämään päihtyneen kaverin pääsemisen rattiin.
Jotkut asiat kestävät aikaa ja jäävät mieleen - #rohkee
-lasit on hyvä esimerkki juuri tällaisista asioista. Ja Höpöttäjä.
Kommentit
Lähetä kommentti