Hevosmiesten tietotoimisto

 Hevosmiesten tietotoimisto 

Pitkästä aikaa blogin päivitystä. Päivitykset olleet jumissa, koska tietokone hajosi, jäniksen kanssa on käyty hammaslääkärissä ja hoidettu pupumiestä operaation jälkeen sekä välillä vuorokaudesta vaan meinaa loppua tunnit kesken. Mutta nyt hevosjuttuja ja hevosmiesten tietotoimiston pariin. 

Erjan kanssa oltiin tehty töitä jo jonkin aikaa ja tutustuttu paremmin myös siviilissä. Eräänä lauantaina päädyimme Poniravi -seminaariin. Ihan vapaa-ajalla, ettei tule vääriä käsityksiä työn tekemisestä. 

Erjalla oli tuolloin poneja ja hevosia, koirien lisäksi, ja siinä siis syy miksi sinne seminaariin päädyimme. Suurin osa seminaarista pidettiin ruotsiksi, koska puhujat olivat alansa huippuja Solvallasta. Kaikenlaista oppia tarttui mukaan, muun muassa raviponien kengityksestä ja treenaamisesta. Mielenkiintoinen seminaari tällaiselle urheiluhullulle. Tunnustan olevani urheiluhullu lähes lajista riippumatta. Toki seminaarin mielenkiintoisuuteen vaikutti myös luennoitsijan silmää miellyttävä olemus. 

Raveissa en ollut koskaan ollut, mutta se ei seminaarissa haitannut. Melkein hävettää kertoa, että olen asunut suuren osan elämästäni jokusen kilometrin päässä raviradasta. Ei vaan ole ollut lähipiirissä ketään ravi-ihmistä, jonka kanssa olisin raveihin päätynyt. 

Oikeisiin raveihin päädyin, tietysti Erjan kanssa, vasta vuosien kuluttua tuosta seminaarista. Eikä yhtään lähemmäs kuin Kurtakon raveihin. Raviasioita tuntemattomille kerrottakoon, että Kurtakon ravirata on Lapissa Kolarin kunnassa. Siellä Ylläksen suunnilla. Mielenkiintoinen kokemus ja piti sitä totoakin vähän pelata - ja voittaa pieni summa. 

Hevostilanteet jatkuvat

Eräänä kesänä kävelin Erjan hevostalliin tarkoituksena kysyä et keitetäänkö eläinlääkärille kahvit kun saa kaiken tehtyä. Tallissa oli meneillään hevosen ultraäänitutkimus. Tässä tutkimuksessa tutkittiin odottiko hevonen varsaa. Ja ei, hevosen varsaultra ei tapahdu samalla tavalla kuin ihmisellä - vatsan ulkopuolelta selällään köllötellen, vaan sisätutkimuksena pitkän mallisella ultralaitteella.

Hevonen oli tietysti kiinni pilttuiden välissä ja Erja pääpuolella rauhoittelemassa, lääkäri ultralaitteen kanssa hevosen takana. Täysin vieras lääkäri totesi mulle: ”Pidä hännästä”. Ei muuta kuin hännästä kiinni. Häntä piti saada pidettyä pois edestä kun ell ultrasi äitihevosta. Toki olisi saanut tutkimuksen tehtyä ilman apuja, mutta kun satuin sopivasti paikalle niin mikäs siinä. Hännänpitäjä. 

          Masa ja Dimma toukokuussa 2018 / kuva RH 

Lappiin syntyi kaksi hienoa varsaa keväällä 2018. Masa ja Dimma. Masan äitihevonen hoiti oikein hyvin, mutta Dimman äitihevonen ei ymmärtänyt, että mikä tuo pieni rääpäle tuossa on eikä antanut Dimman syödä. Joskus eläinmaailmassa, ja ihmisillä, käy näin.

Siispä ihminen apuun. Hevosvauvaa pitää ruokkia parin tunnin välein ja ruokana on hevosenäidinmaidon vastike. Toisena sopivana olisi käynyt vuohenmaito. 

Kuten arvata saattaa noilla leveyksillä, tuolla pohjoisessa, ei hevosenäidinmaidonvastiketta ole ihan joka kaupassa, eikä maatalouskauppojakaan ihan turhan tiheään. Onneksi vastiketta oli sen verran, että Erja pääsi alkuun ruokinnassa. Tilaamalla olisi saanut lisää, mutta toimituksessa olisi kestänyt liian kauan.

Ratkaistaan ongelma: Turun Hankkijalta 10kg säkki hevosenäidinmaidonvastikejauhetta mukaan + muut tavarat ja lento kohti pohjoista. Väittivät kentällä, että laukkuni oli ylipainoinen. Kerroin syyn ja virkailija oli innoissaan hevosvauvasta. 

En kuitenkaan lähtenyt viemään vuohta imettämään hevosvauvaa, vaikka sekin olisi ollut hyvä vaihtoehto. Olisivat lentokoneessa voineet vähän ihmetellä. Minä ja vuohi turvatarkastuksessa - jotenkin vaan näen tämänkin vaihtoehtojen listalla. 

Kone laskeutui Kittilään ja sieltä loppumatka bussilla ja autolla perille. Ei kun laskemaan ja sekoittamaan oikeaa määrää ruokaa pienelle. Ruokinta sujui hyvin ja tarkka kirjanpito aiheesta, päivämäärä / kellon aika / vastikkeen määrä, on edelleen tallessa. 

Kahden tunnin välein ruokaa hevosvauvalle vuorokauden ympäri. Vuoroissa Erjan kanssa. Mä otin yövuorot, koska pystyin nukkumaan välit enkä ollut kovin sekaisin päiväsaikaan. Muistaakseni. Kello herättämään, ylös, tuttipullo mukaan ja syöttämään. Tuttipullon pesu, kirjaukset ja takaisin nukkumaan. Hetki unta ja sama uudelleen. Lapin valoisat kesäyöt olivat aivan mahtavia ja aina välillä sitä vaan jäi istuskelemaan portaille ja kuuntelemaan kesäyötä. 

Luonnollisesti ruuan määrä kasvoi pikkuhiljaa ja aiheutti aina uudet vastikkeenlaskemiset ja aikataulutukset. Ruokintojen määrien välit pitenivät ja ruuan määrä kasvoi. Dimma voi hyvin. 

Hevosvauva saa äitihevoselta tärkeitä vasta-aineita äidinmaidon kautta. Näitä vasta-aineita ei vastikkeesta saa. Vuorossa oli plasman tiputus suoraan suoneen, jotta hevosvauva selviää. Ensin piti tilata plasmaa ja eläinlääkäri paikalle. Hevosvauva kyljelleen makoilemaan ja ihmiset pitämään kiinni. Plasman tiputtaminen suoneen on kohtalaisen hidasta puuhaa ja siinä me makoiltiin Dimman kanssa tallin lattialla. Erja rauhoitteli Dimmaa ja piti toisesta päästä kiinni. Tähän meni useampi tunti ja välillä piti kaikkien vaihtaa asentoa - ilman että tippa irtoaa hevosvauvasta. Oli kyllä ammattitaitoinen lääkäri ja hieno hevosvauva. Niin pieni vielä, mutta rohkea ja kiltti. 

Dimma sai tarvittavat vasta-aineet ja hänestä on tullut terve, hieno hevonen. 

Kaikenlaisia yhteisiä kokemuksia. Hyviä muistoja. 

Hevosmiesten tietotoimistolla tarkoitetaan tietoa mikä kuullaan, mutta luotettavuus on hiukan kyseenalainen. Suurenneltua, vahvasti liioiteltua ja matkalla vääristynyttä tietoa. Nämä tämmöiset hevosmiesten tietotoimistot ovat aina olleet tärkeitä mun ja Erjan töissä. Yhteisissä ja erikseen. Hiljaista, kylillä puhuttua tietoa mitä ei voi mistään muualta saada - ainakaan yhtä väritettynä. Juoruilu ja vasikointi ovat ihan eri asioita. 

Hevosmiesten tietotoimistojen juttuja lämmöllä muistellen ja hyvää juhannusta toivottaen, 

Riikka