Tekstit

Kun puita ei enää ollut

Kuva
Joulu on ohi. Hyvä joulu tää on ollut. Ollaan Neiti F:n kanssa nukuttu - paljon ja ulkoiltu. Tänään nautittiin auringosta. Haistelusta. Hitaasta lenkistä. Ja auringosta. Siitä et on saanut vaan olla.  Nyt ootellaan et tuleeko myrsky huomenna. Varoituksia annettu maalle, merelle ja ilmaan. Lupaa ihan oikeaa myrskyä. Semmoista et sähköyhtiön henkilöt sanoi etteivät välttämättä pääse korjaamaan vikoja heti, koska se ei ole turvallista. Puita kaatuu, veneitä irtoilee, tavarat lentelee ja sähkötkin katkeavat ainakin jostain.  Meillä on suunnitelma: aamulla lenkille - ennen myrskyä ja sit vaan ollaan ja ihmetellään et mitä tuleman pitää. On varauduttu - pärjätään ainakin 72 tuntia, joka on se mitä suositellaan. Mikäs täällä on ollessa kun on kerrostalossa ja puutkaan ei kaadu päälle.  Puita ei enää ole. Täällä on tehty katuremonttia ja vanhat puut kaadettiin pois. Uusia kyllä tulee tilalle ja näkee tästä tuohon puistoon, jossa on puita vaikka kuinka paljon. Mutta jotenkin tuntu...

Ja sit mä meen illalla kirkkoon

Kuva
Pitkästä, liian pitkästä aikaa, tekee mieli kirjoittaa. Tai no, monta kertaa on tehnyt mieli, mut ei ole muka ollut aikaa. Ja sit on ollu semmoisia juttuja joista ei oikeen voi edes kirjoittaa. Kaikesta ei vaan voi. Tai pidä. Tai ei edes tiedä mitä kirjoittais.  Vuosi 2025 on ollut omituinen. Sisältänyt paljon työtunteja ja toisaalta päiviä ettei ole ollut yhtään mitään tekemistä. Tai olishan sitä ollut, mut ei ole vaan pystynyt tarttumaan mihinkään. Todella kummallista kohdata tuollaisia tunteita.  Ensimmäinen puolisko vuodesta meni tuolla historiallisessa kohteessa ja oli vallan mukavia asiakaskohtaamisia täynnä. Sit tuli elokuu ja purettiin soppari. Ei draamaa. Vain muutama kysymätön kysymys ilman vastausta ja hiljaisuus.  Ei se helppoa ollut, koska kohde oli miellyttävä ympäristönä ja kaiken lisäksi Neiti F viihtyi siellä. Olen nähnyt painajaisia enemmän kuin varmaan koko tähänastisessa elämässäni. Osa lievempiä ja osa todella kamalia. Pahinta on se, että muistan ne. ...

Mun vuosi

Kuva
Vuosi 2024 on vaihtunut vuodeksi 2025 ja on varmaan aika päivittää juttuja blogiin. Sekavaa settiä, koittakaa pysyä kärryillä. Reilu vuosi sitten kerroin julkisesti, että olin saanut diagnoosin rintasyövän esiasteesta. Vuosi on mennyt nopeasti ja siihen on todellakin mahtunut kaikenlaista. Laidasta laitaan. Koitan tiivistää. Rintasyövän esiaste diagnoosina on sillai outo, että hoidot ovat täysin samat kuin rintasyöpärintasyövässä. Esiaste tarkoittaa ainoastaan sitä, että syöpäsolut ovat jemmassa rintatiehyeen sisällä, mikä tietysti on hyvä asia. Mun hoidot, leikkaus, ihosiirre haavan aukeamisen takia ja sädehoitoja 10 kertaa ajoittuivat kevättalvelle. Tein koko ajan kaikkia normaaleita asioita ja olo oli hyvä. Kuten arvata saattaa, ei se kevät ollutkaan niin kevyt kuin silloin kuvittelin. Takapakkia tuli siinä vaiheessa, kun sädehoidot loppuivat ja kroppa päätti alkaa parantamaan itseään syksyllä. Sädehoidossa kudokset kuolevat ja kuolleet solut poistuvat osittain ihon läpi. Harmaa...

Elämäni (ehkä) omituisin puol vuotta

Kuva
Niille, jotka hyppäävät tässä kohdassa mukaan lukemaan tätä, niin kerrottakoon, että aiemmissa teksteissä selviää mistä kaikki alkoi ja mitä on tapahtunut.  Oon miettinyt näitä mun leikkauksia ton rintasyövän esiasteen takia. Aina ennen on leikattu siks et on korjattu jotain. Jotain mikä on ollu rikki. Nyt leikattiin rikkoutuneet osat kokonaan pois. Rinta tai no osa vasemmasta rinnasta ja sit tehtiin oikeasta samanlainen kuin vasen on. Tietyllä tavalla korjaamista tääkin, mut kuitenkin erilaista. Poistamista ja korjaamista.  Sit kun kaikki ei menny kuten piti eli haavasta osa meni kuolioon ja sen seurauksena reikä, vähintään sieluun saakka, oli auki nelisen viikkoa. Siihen jouduttiin laittamaan ihosiirre sen reiän päälle. Siitähän jäi taas uudet arvet rintaan ja siirre on (vielä) erilainen ja erivärinen kuin muu iho. Sit bonuksena sädehoito, jonka seurauksena ihon väri vaihtelee edelleen ja ilmeisesti vielä jonkin aikaa. Katotaan mikä on lopputulos. Ottokohta reidessä ele...

Pitkä pääsiäisblogi eli miten rintasyövän esiaste löytyi ja mitä sitten tapahtui - missä mennään nyt?

Kuva
Olen jakanut kaiken henkilökohtaisissa somepäivityksissä, niin miksi en jakaisi tätä myös yrityksen sivuilla? Ei ole mitään syytä olla jakamatta. Vanhaan työprofiiliin jakamista vielä mietin. Se saa varmaan odottaa vielä. Koko tän ajan olen tehnyt ne työt mitä oon sopinut tehtäväksi ja vähän on tullut uuttakin mukaan kuvioihin. Nettisivut päivittyvät samalla ja ovat uusiutuneet ulkoasultaan varmaan tuossa pääsiäisen jälkeen. Jos oot seurannut somessa, niin voit hypätä suoraan loppuun 30.3.24 tekstiin. Turha noita on moneen kertaan lukea. Somepäivitykset: 19.12.23 Mulla on löydetty toisesta rinnasta mikrokalkkikertymiä. Se on sellasta ”jätettä”, mikä jostain syystä kertyy rintojen kudoksiin ja sit tekee siellä mitä huvittaa. Mikrokalkit löytyi sattumalta, ilman sen kummempia oireita, seulontamammografiassa. Sit pari neulanäytettä ja paksuneulanäytteen tulos on: rintasyövän esiaste. Se tarkoittaa sitä, et seuraavaksi otetaan magneettikuvat, lekurit pitävät seuraavan kokouksen ja sit joku...