Sidoksia

Vuosi 2024 on vaihtunut vuodeksi 2025 ja on varmaan aika päivittää juttuja blogiin. Sekavaa settiä, koittakaa pysyä kärryillä. Reilu vuosi sitten kerroin julkisesti, että olin saanut diagnoosin rintasyövän esiasteesta. Vuosi on mennyt nopeasti ja siihen on todellakin mahtunut kaikenlaista. Laidasta laitaan. Koitan tiivistää. Rintasyövän esiaste diagnoosina on sillai outo, että hoidot ovat täysin samat kuin rintasyöpärintasyövässä. Esiaste tarkoittaa ainoastaan sitä, että syöpäsolut ovat jemmassa rintatiehyeen sisällä, mikä tietysti on hyvä asia. Mun hoidot, leikkaus, ihosiirre haavan aukeamisen takia ja sädehoitoja 10 kertaa ajoittuivat kevättalvelle. Tein koko ajan kaikkia normaaleita asioita ja olo oli hyvä. Kuten arvata saattaa, ei se kevät ollutkaan niin kevyt kuin silloin kuvittelin. Takapakkia tuli siinä vaiheessa, kun sädehoidot loppuivat ja kroppa päätti alkaa parantamaan itseään syksyllä. Sädehoidossa kudokset kuolevat ja kuolleet solut poistuvat osittain ihon läpi. Harmaa...

Niille, jotka hyppäävät tässä kohdassa mukaan lukemaan tätä, niin kerrottakoon, että aiemmissa teksteissä selviää mistä kaikki alkoi ja mitä on tapahtunut.  Oon miettinyt näitä mun leikkauksia ton rintasyövän esiasteen takia. Aina ennen on leikattu siks et on korjattu jotain. Jotain mikä on ollu rikki. Nyt leikattiin rikkoutuneet osat kokonaan pois. Rinta tai no osa vasemmasta rinnasta ja sit tehtiin oikeasta samanlainen kuin vasen on. Tietyllä tavalla korjaamista tääkin, mut kuitenkin erilaista. Poistamista ja korjaamista.  Sit kun kaikki ei menny kuten piti eli haavasta osa meni kuolioon ja sen seurauksena reikä, vähintään sieluun saakka, oli auki nelisen viikkoa. Siihen jouduttiin laittamaan ihosiirre sen reiän päälle. Siitähän jäi taas uudet arvet rintaan ja siirre on (vielä) erilainen ja erivärinen kuin muu iho. Sit bonuksena sädehoito, jonka seurauksena ihon väri vaihtelee edelleen ja ilmeisesti vielä jonkin aikaa. Katotaan mikä on lopputulos. Ottokohta reidessä ele...

Olen jakanut kaiken henkilökohtaisissa somepäivityksissä, niin miksi en jakaisi tätä myös yrityksen sivuilla? Ei ole mitään syytä olla jakamatta. Vanhaan työprofiiliin jakamista vielä mietin. Se saa varmaan odottaa vielä. Koko tän ajan olen tehnyt ne työt mitä oon sopinut tehtäväksi ja vähän on tullut uuttakin mukaan kuvioihin. Nettisivut päivittyvät samalla ja ovat uusiutuneet ulkoasultaan varmaan tuossa pääsiäisen jälkeen. Jos oot seurannut somessa, niin voit hypätä suoraan loppuun 30.3.24 tekstiin. Turha noita on moneen kertaan lukea. Somepäivitykset: 19.12.23 Mulla on löydetty toisesta rinnasta mikrokalkkikertymiä. Se on sellasta ”jätettä”, mikä jostain syystä kertyy rintojen kudoksiin ja sit tekee siellä mitä huvittaa. Mikrokalkit löytyi sattumalta, ilman sen kummempia oireita, seulontamammografiassa. Sit pari neulanäytettä ja paksuneulanäytteen tulos on: rintasyövän esiaste. Se tarkoittaa sitä, et seuraavaksi otetaan magneettikuvat, lekurit pitävät seuraavan kokouksen ja sit joku...

Eilen iltalenkillä puhuttiin riikinkukoista. Tiesittekö et oon nähnyt niitä myös muualla kuin Korkeasaaressa? No ette tiennyt, mut oon. Kerran ajaessani yhteen pihaan jouduin kattomaan pari kertaa ja sit vielä kysymään työkaverilta et näkeekö saman kuin mä. Ja kyllä hän näki riikinkukot myös. Valtavan hienoja ja jotenkin arvokkaita lintuja. Tarja Turusen Dark Christmas konsertti oli tänään Uskelan kirkossa ja olin sitä kuuntelemassa. Käsitämätön ääni Turusella ja upea artisti. Varpunen jouluaamuna oli biisilistalla. Mietin siinä kirkonpenkissä istuessani et ei oo montaa kertaa vuodessa kun käy asiakkaana tapahtumissa, ihan vaan sillai ettei olis mitään työajatusta päässä tai et olis katsomassa artistia vaikka jotain tulevaa keikkaa varten. Pitkiä minuutteja 75 minuuttia on pitkä aika istua paikoillaan, tekemättä mitään. Vaikeeta oli. Ja kuten kaikki tietää niin kirkonpenkit on mitä on. 45 minuuttia menee ihan ok, mutta sen jälkeen alan pyörimään ja vaihtamaan asentoa noin kolme kertaa ...