Sidoksia

Niille, jotka hyppäävät tässä kohdassa mukaan lukemaan tätä, niin kerrottakoon, että aiemmissa teksteissä selviää mistä kaikki alkoi ja mitä on tapahtunut.  Oon miettinyt näitä mun leikkauksia ton rintasyövän esiasteen takia. Aina ennen on leikattu siks et on korjattu jotain. Jotain mikä on ollu rikki. Nyt leikattiin rikkoutuneet osat kokonaan pois. Rinta tai no osa vasemmasta rinnasta ja sit tehtiin oikeasta samanlainen kuin vasen on. Tietyllä tavalla korjaamista tääkin, mut kuitenkin erilaista. Poistamista ja korjaamista.  Sit kun kaikki ei menny kuten piti eli haavasta osa meni kuolioon ja sen seurauksena reikä, vähintään sieluun saakka, oli auki nelisen viikkoa. Siihen jouduttiin laittamaan ihosiirre sen reiän päälle. Siitähän jäi taas uudet arvet rintaan ja siirre on (vielä) erilainen ja erivärinen kuin muu iho. Sit bonuksena sädehoito, jonka seurauksena ihon väri vaihtelee edelleen ja ilmeisesti vielä jonkin aikaa. Katotaan mikä on lopputulos. Ottokohta reidessä ele...

Olen jakanut kaiken henkilökohtaisissa somepäivityksissä, niin miksi en jakaisi tätä myös yrityksen sivuilla? Ei ole mitään syytä olla jakamatta. Vanhaan työprofiiliin jakamista vielä mietin. Se saa varmaan odottaa vielä. Koko tän ajan olen tehnyt ne työt mitä oon sopinut tehtäväksi ja vähän on tullut uuttakin mukaan kuvioihin. Nettisivut päivittyvät samalla ja ovat uusiutuneet ulkoasultaan varmaan tuossa pääsiäisen jälkeen. Jos oot seurannut somessa, niin voit hypätä suoraan loppuun 30.3.24 tekstiin. Turha noita on moneen kertaan lukea. Somepäivitykset: 19.12.23 Mulla on löydetty toisesta rinnasta mikrokalkkikertymiä. Se on sellasta ”jätettä”, mikä jostain syystä kertyy rintojen kudoksiin ja sit tekee siellä mitä huvittaa. Mikrokalkit löytyi sattumalta, ilman sen kummempia oireita, seulontamammografiassa. Sit pari neulanäytettä ja paksuneulanäytteen tulos on: rintasyövän esiaste. Se tarkoittaa sitä, et seuraavaksi otetaan magneettikuvat, lekurit pitävät seuraavan kokouksen ja sit joku...

Eilen iltalenkillä puhuttiin riikinkukoista. Tiesittekö et oon nähnyt niitä myös muualla kuin Korkeasaaressa? No ette tiennyt, mut oon. Kerran ajaessani yhteen pihaan jouduin kattomaan pari kertaa ja sit vielä kysymään työkaverilta et näkeekö saman kuin mä. Ja kyllä hän näki riikinkukot myös. Valtavan hienoja ja jotenkin arvokkaita lintuja. Tarja Turusen Dark Christmas konsertti oli tänään Uskelan kirkossa ja olin sitä kuuntelemassa. Käsitämätön ääni Turusella ja upea artisti. Varpunen jouluaamuna oli biisilistalla. Mietin siinä kirkonpenkissä istuessani et ei oo montaa kertaa vuodessa kun käy asiakkaana tapahtumissa, ihan vaan sillai ettei olis mitään työajatusta päässä tai et olis katsomassa artistia vaikka jotain tulevaa keikkaa varten. Pitkiä minuutteja 75 minuuttia on pitkä aika istua paikoillaan, tekemättä mitään. Vaikeeta oli. Ja kuten kaikki tietää niin kirkonpenkit on mitä on. 45 minuuttia menee ihan ok, mutta sen jälkeen alan pyörimään ja vaihtamaan asentoa noin kolme kertaa ...

Osa muistaa "Joululaulujen linnut" -tekstin jokusen vuoden takaa. Sillä ei ollut mitään tekoa joululaulujen lintujen kanssa, vaan silloinen työkaveri ehdotti otsikkoa joulunajan "Erkkarin terveisille", kun ei muutakaan keksitty.    Tänään olin Perttelin kirkossa Netta Skogin ja Nina Tapion Toiveena Joulu -konsertissa. Siellä, yhtäkkiä, tuli mieleen tuo Joululaulujen linnut -teksti ja tietty se et joulu on taas lähellä. Liian lähellä.    Mut palataan vähän taaksepäin tähän vuoteen    Pääsiäisen blogitekstistä on jo aikaa. Kesä meni Iltatori-tapahtumia tehdessä. Tosi nopeasti. Kesällä eletään torstaista torstaihin ja siinä kaikkien artistien, bäkkäritarjoilujen, kulunesteaitojen, nippusiteiden, alueiden rajaamisen ja sen semmoisten asioiden välissä tehdään kaikkia muita normaaleja juttuja. Ainakin yritetään tehdä.    Ja sit tulikin syksy. Reissu Lappiin, pois etelän hälinästä ja mahdollisimman kauas ihmisistä, koska ihmiskammokohtaus iskee aina kesä...

Piti oikein miettiä et mitä muistoja pääsiäisestä on jäänyt muistiin. Ei siis kovin kummoisia tapahtumia, koska ei oo jäänyt mieleen.   Jotenkin näihin muistoihin liittyy kuolema, eikä se pääsiäisen perinteinen, vaan sellainen kuolema joka on koskettanut henkilökohtaisesti. Facebook kun muistuttaa aina ja kaikesta, niin siellä lukee et eilen kiirastorstaina oli hyvän ystävän hautajaiset. Pieni poika jäi ilman äitiä ja mies ilman vaimoa. Hautajaispäivänä ei ollu kiirastorstai, mut kyllä se helvetilliseltä kiirastulelta tuntui olla siellä. Monta vuotta jo aikaa.  Vielä kauempaa historiasta muistan pitkäperjantain, jolloin yksi silloisen perheen jäsen tuli töistä kotiin ja oli tosi hiljaa. Söi, meni olohuoneeseen ja avasi telkkarin. Otti lehden ja muka luki sitä. Ei noista mistään tekemisistä oikein mitään tullut. Sellainen tyhjä katse, tiedätte kyllä kun ihminen katsoo johonkin kaukaisuuteen näkemättä mitään, oli enemmänkin se olotila. Tätä jatkui jonkun aikaa. Juteltiin jostain...