Tekstit

Pitkä pääsiäisblogi eli miten rintasyövän esiaste löytyi ja mitä sitten tapahtui - missä mennään nyt?

Kuva
Olen jakanut kaiken henkilökohtaisissa somepäivityksissä, niin miksi en jakaisi tätä myös yrityksen sivuilla? Ei ole mitään syytä olla jakamatta. Vanhaan työprofiiliin jakamista vielä mietin. Se saa varmaan odottaa vielä. Koko tän ajan olen tehnyt ne työt mitä oon sopinut tehtäväksi ja vähän on tullut uuttakin mukaan kuvioihin. Nettisivut päivittyvät samalla ja ovat uusiutuneet ulkoasultaan varmaan tuossa pääsiäisen jälkeen. Jos oot seurannut somessa, niin voit hypätä suoraan loppuun 30.3.24 tekstiin. Turha noita on moneen kertaan lukea. Somepäivitykset: 19.12.23 Mulla on löydetty toisesta rinnasta mikrokalkkikertymiä. Se on sellasta ”jätettä”, mikä jostain syystä kertyy rintojen kudoksiin ja sit tekee siellä mitä huvittaa. Mikrokalkit löytyi sattumalta, ilman sen kummempia oireita, seulontamammografiassa. Sit pari neulanäytettä ja paksuneulanäytteen tulos on: rintasyövän esiaste. Se tarkoittaa sitä, et seuraavaksi otetaan magneettikuvat, lekurit pitävät seuraavan kokouksen ja sit joku
Lähetä kommentti
Lue lisää

Varpunen jouluaamuna ja muita lintuja

Kuva
Eilen iltalenkillä puhuttiin riikinkukoista. Tiesittekö et oon nähnyt niitä myös muualla kuin Korkeasaaressa? No ette tiennyt, mut oon. Kerran ajaessani yhteen pihaan jouduin kattomaan pari kertaa ja sit vielä kysymään työkaverilta et näkeekö saman kuin mä. Ja kyllä hän näki riikinkukot myös. Valtavan hienoja ja jotenkin arvokkaita lintuja. Tarja Turusen Dark Christmas konsertti oli tänään Uskelan kirkossa ja olin sitä kuuntelemassa. Käsitämätön ääni Turusella ja upea artisti. Varpunen jouluaamuna oli biisilistalla. Mietin siinä kirkonpenkissä istuessani et ei oo montaa kertaa vuodessa kun käy asiakkaana tapahtumissa, ihan vaan sillai ettei olis mitään työajatusta päässä tai et olis katsomassa artistia vaikka jotain tulevaa keikkaa varten. Pitkiä minuutteja 75 minuuttia on pitkä aika istua paikoillaan, tekemättä mitään. Vaikeeta oli. Ja kuten kaikki tietää niin kirkonpenkit on mitä on. 45 minuuttia menee ihan ok, mutta sen jälkeen alan pyörimään ja vaihtamaan asentoa noin kolme kertaa
Lähetä kommentti
Lue lisää

Minä ja mun joulu eli Joululaulujen linnut vol 2

Kuva
Osa muistaa "Joululaulujen linnut" -tekstin jokusen vuoden takaa. Sillä ei ollut mitään tekoa joululaulujen lintujen kanssa, vaan silloinen työkaveri ehdotti otsikkoa joulunajan "Erkkarin terveisille", kun ei muutakaan keksitty.    Tänään olin Perttelin kirkossa Netta Skogin ja Nina Tapion Toiveena Joulu -konsertissa. Siellä, yhtäkkiä, tuli mieleen tuo Joululaulujen linnut -teksti ja tietty se et joulu on taas lähellä. Liian lähellä.    Mut palataan vähän taaksepäin tähän vuoteen    Pääsiäisen blogitekstistä on jo aikaa. Kesä meni Iltatori-tapahtumia tehdessä. Tosi nopeasti. Kesällä eletään torstaista torstaihin ja siinä kaikkien artistien, bäkkäritarjoilujen, kulunesteaitojen, nippusiteiden, alueiden rajaamisen ja sen semmoisten asioiden välissä tehdään kaikkia muita normaaleja juttuja. Ainakin yritetään tehdä.    Ja sit tulikin syksy. Reissu Lappiin, pois etelän hälinästä ja mahdollisimman kauas ihmisistä, koska ihmiskammokohtaus iskee aina kesän jälkeen ja silloi
Lähetä kommentti
Lue lisää

Muistoja pääsiäisestä

Kuva
Piti oikein miettiä et mitä muistoja pääsiäisestä on jäänyt muistiin. Ei siis kovin kummoisia tapahtumia, koska ei oo jäänyt mieleen.   Jotenkin näihin muistoihin liittyy kuolema, eikä se pääsiäisen perinteinen, vaan sellainen kuolema joka on koskettanut henkilökohtaisesti. Facebook kun muistuttaa aina ja kaikesta, niin siellä lukee et eilen kiirastorstaina oli hyvän ystävän hautajaiset. Pieni poika jäi ilman äitiä ja mies ilman vaimoa. Hautajaispäivänä ei ollu kiirastorstai, mut kyllä se helvetilliseltä kiirastulelta tuntui olla siellä. Monta vuotta jo aikaa.  Vielä kauempaa historiasta muistan pitkäperjantain, jolloin yksi silloisen perheen jäsen tuli töistä kotiin ja oli tosi hiljaa. Söi, meni olohuoneeseen ja avasi telkkarin. Otti lehden ja muka luki sitä. Ei noista mistään tekemisistä oikein mitään tullut. Sellainen tyhjä katse, tiedätte kyllä kun ihminen katsoo johonkin kaukaisuuteen näkemättä mitään, oli enemmänkin se olotila. Tätä jatkui jonkun aikaa. Juteltiin jostain. Ja sit
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pelko

Kuva
Pyörittelin otsikkoa pitkään. Vaihtoehtoja oli kateudesta aina ”blogi ilman otsikkoa” osaston vaihtoehtoihin. Eilen puhuin pelosta ja pelottavista asioista ja jäin sen jälkeen miettimään sitä mitä aina välillä kysyttiin siinä duunissa mitä tein ekat 25 vuotta päätyönä: ”Pelkäätkö sä koskaan täällä meidän kanssa?” Tai ”mitä sä pelkäät?”   Tää on hyvä aihe ystävänpäivän blogille, koska oikeestaan pitäis kirjoittaa Pyhän Valentinuksen marttyyrikuoleman päivän blogi ja melko varmaa on se marttyyreita on pelottanut. Löyhä aasinsilta, mut mennään sillä. Ne, joita kiinnostaa voi lukea Wikipediasta tai TOP -tietosanakirjasta loput liittyen ystävänpäivän historiaan.  Oon monta kertaa miettinyt pelkoa ja sitä et mistä se oikeestaan tulee. Miks pelkää jotain? Oon lukenut aiheesta paljon ja yrittänyt löytää syitä pelolle. En oo oikeen löytänyt. Vielä. Ehkä eniten esille on noussut epävarmuuden sietäminen ja siihen suhtautuminen. Joku sellainen ”mitä sit seuraavaksi tapahtuu” -tyyppinen juttu ja ”m
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miten mun pää kestää?

Kuva
”Miten sun pää kestää tollasta työtä?”  ”Kaikki meidän sekoilut Ja kaikki nää vuodet”  Näihin kysymyksiin olen saanut viime viikkoina vastata monta monta kertaa. Vastaus on lähinnä ollut et ”mä en mieti duunijuttuja kotona enkä oo valvonut kuin kaks yötä 25 vuoden aikana duunien takia ja silloin on jo joku ollu kuollu ja sekin valvominen on menny sillai hukkaan.”   Vastaus siihen et miten pää kestää on varmaan siinä, et mulla on ympärillä hyviä ihmisiä, joiden kanssa on voinut puhua. Samaa työtä tekeviä tai sidosryhmien ihmisiä, jotka nyt vaan tajuaa nää jutut paremmin kuin kukaan työnohjaaja tai muu ammattilainen.  Oon käynyt työnohjauksessa ehkä kolme kertaa. Kaksi pakotettuna ja yhden kerran tavallaan velvollisuudentunnosta. Annettavaa ei ole koskaan ollut puolin eikä toisin. Eikä tule koskaan olemaan.  Mun tapa purkaa duunijutut on luurit päähän ja lenkille. Yksin. Luureista tulee milloin mitäkin. Fiiliksen mukaan. Harrastan muutenkin yksin kulkemista esimerkiksi reissuilla ja tapa
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lokakuu - ja se ei näy päälle vai näkyykö?

Kuva
Kaksi päivää soinut päässä ”on lokakuu ja minusta näkee sen” (Juice Leskinen / Syksyn sävel), muita biisejä toki välillä. Ihme jukeboksi taas korvien välissä. Saako sen jostain suljettua?  Jotenkin levotonta aikaa. Levoton olo. Kokoajan. Kesä on ohitse. Iltatorit, hellepäivät, torstaiaamuinen tiedotteiden kirjoittaminen, järjestely, rytmi, ihmiset ja Syysmarkkinatkin oli ja meni. Tivoli on pakannut laitteensa ja poistunut kyliltä. Täällä se on varma syksyn merkki ja syksy kuulemma alkaa tässä ja nyt.  Tekemisen puutetta ei ole, vaikka kaikki kesäjuttut ovat ohitse. Jotenkin tuntuu siltikin vaan todella levottomalta. Pitäisi mennä - jonnekin. Liikkua, vaihtaa paikkaa, tehdä kokoajan jotain. Keskittymiseen on keskityttävä. Ei saa oikein mistään kiinni. Mikään ei tunnu miltään ja välillä kaikki tunteet vyöryy yli ja läpi. Hyvät ja huonot.  Syksy on kuitenkin ollut hyvä. Kesäloma Lapissa teki todella hyvää. Ihmisiä, kuonoja, tassuja ja turpia. Napapiirin Sankarit 4 tuli nähtyä ennakkonäytö
Lähetä kommentti
Lue lisää